The Main Room

Naurahdan vain hiljaa Sungminille. "Ja huusithan sinä takaisinkin. Joten turhaan valitat" totean, vilkaisten vanhempaa joka olohuoneeseen kurkkii. Pudistan päätäni pienesti, hoitaen hommani loppuun. Ihmeen hyvin tahrat lähtivät. Olin kuvitellut homman olevan vaikeampi. Katsahdan uudelleen makuuhuonetta kohti kuullessani Sungminin huhuilun ja hymähdän hieman huvittuneena, käyden viemässä siivousvälineet pois. Astelen sitten makuuhuoneen ovelle, katsoen toista. "Höpsö.. Noh, ehkä meillä on vielä hetki aikaa, ennen kuin pitää lähteä" totean, kävellen sängyn luo ja istahtaen toisen viereen, tuota katsellen.

Hymähdän hiljaa nuoremman sanoille. Niimpä, enhän minä olisi kuullut ellei toinen olisi huutanut. "Kyu, en minä vielä kuuroksi ole tullut", sanon ja kurkin oviaukolta vielä olohuoneeseen päin. Hymähdän jälleen ja mutristan huuliani vain pienesti kun Kyuhyun hymyili. Toisen kääntyessä, menen itsekkin jatkamaan hommiani. Vaihdan sänkyyn puhtaat petivaatteet, istahtaen sängyn reunalle. "Kyuu~ Tule tänne! Minä en pidä tästä tuoksusta, nämä petivaatteet eivät tuoksu yhtään sinulta", höpötän ja kellahdan sängylle selälteeni.

Naurahdan vain hiljaa, pudistaen päätäni. "Pöhkö. Itse lähdit sinne. Mistä sitä tietää, jos et olisikaan kuullut, ellen olisi huutanut" vastaan, puhuen sen verran kovaan ääneen, että toinen kuuli, mutta huutamatta kumminkaan. Nostan katseeni ylös, nähden Sungminin kurkkivan tänne päin. "No niin.. Menehän nyt laittamaan ne puhtaat lakanat, niin päästään lähtemään tämän päivän puolella" totean, hymyillen pienesti vanhemmalle, ennen kuin käännän katseeni takaisin sohvaan. Kohta valmista.

Kuuntelen naurahtaen Kyuhyunin sanoja. Voi toista, tuo oli vielä niin pieni ja hieman hölmö. "Kyu! Älä huuda minulle!" inahdan ja kurkkaan makuuhuoneen oviaukolta olohuoneeseen päin, purren alahuultani mutristaen sitä samalla. Leikilläni tietenkin, mutta yritin kumminkin olla mahdollisimman uskottava. En kyllä pitänyt siitä että toinen minulle huusi, edes leikillään.

Mumahdan vain hiljaa vastauksena vanhemmalle, ennen kuin tajuan kunnolla mitä tuo sanoi. "Hei! Et varmana mene nukkumaan! En saa sinua koko loppuiltana sängystä ylös, ja meidän piti sinne Haelle mennä! Ja tulet auttamaan tämän kanssa kun olet valmis, jos tämä on vielä kesken!" huudan Sungminin perään, tuhahtaen perään. Tuskin tässä mitään apua tarvittaisiin, hyvin olen itsekin saanut sohvan puhdistettua.

Hymähdän pienesti ja nappaan itsellenikin ruoka puikkoihin. Mussutan suuni tyhjäksi.
"Ihan hyvää? Tämähän on loistavaa... Kukaan ei jaksa syödä minun leivoksia ja hyvä niin", naurahdan ja lasken puikot taas pöydälle. Änkeän hellan ja Eunhyukin väliin, katsoen toista hymyillen hetken aikaa, ennen kuin kiedon käteni toisen niskan taakse ja painan huuleni taas toisen huulille. ai miten niin hellyyden kipeä?

"Hmm, en tiedä. Ehkä me jotain keksimme" sanon kohauttaen olkiani. Nappaan ruuan suuhuni puikoista, kun toinen sitä tarjosi. "Ihan hyvää on" mutisen ruoka suussa ja nyökyttelen.

Naurahdan Kyuhyunille ja pudistan päätäni. "Pitää vaihtaa vielä puhtaat petivaatteet ja käydä päiväunilla", sanon ja lähden astelemaan kohti makuuhuonetta. Huokaisen hiljaa ja suuntaan askeleeni suoraan kaapille, josta saisin puhtaat petivaatteet.

Alan putsaamaan sohvaa, huokaisten uudelleen. Ehkei sohva ollutlaan paras vaihtoehto. Sängyn puhdistaminen on kumminkin helpompaa, ei tarvitse kuin lakanat vaihtaa. Tuntiessani jonkun katseen, nostan päätäni, katsoen Sungminia, joka ovella seisoo. "Jos sinulla ei ole enää muuta tekemistä, niin voisit tulla auttamaam tämän kanssa, etkä vain seisoskelisi siellä" hymähdän, jatkaen sohvan putsaamista.

Huokaisen ja otan aluksi tyynyliinat pois, heittäen ne lattialle myttyyn. Tyynyliinoja seurasi pian muut sängyn petivaatteet. Hymähdän sängylle ja kumarrun nostaakseni petivaatemytyn lattialta. Lähden kiikuttamaan lakanoita pyykkiin. Vietyäni sylissäni olleen mytyn pyykkiin astelen olohuoneen ovelle, nojaillen ovenkarmiin. Katson nuorempaa hymyillen.

Nappaan lopulta hyllystä pullon, jonka sanottiin sopivan kodin tekstiileille. Eiköhän sohvan saa sillä puhdistettua. Huokaisen syvään, kävellen sitten olohuoneeseen. Jotenkin ei oikein siivoaminen innosta, mutta eipä tässä kai muuta mahdollisuutta ole, jos huomenna on vieraita tulossa.

//jotenkin inspis kadoksissa..

Hymyilen ja kyöhnään toisen kyljessä kiinni.
"Mitä kaikkea tehdään kun he tulevat? Syödään joo, muttei siinä menee koko iltaa...", hymähdän ja nappaan toisella kädelläni puikot käsiini ja nappaan pannulta niihin ruokaa. "suu auki, pitää maistella", sanon ja odotan toisen avaavan suunsa.

Seuraan toisen liikkeitä kun tuo kaivaa puhelimen taskustaan. "Selvä" sanon nyökäten ja kiedon käteni tiukasti toisen ympärille.

Hymyilen pienesti. Taskussa oleva puhelimeni tärisi ja otin see sielta.
"Sungmin ja Kyuhyun tulevaksi puolen tunnin sisällä", kerron ja tungen puhelimen takaisin taskuun. Kiedon käteni takaisin toisen ympärille. Oltaisi me ehditty. Vaikka kolmesti. Se kaksikko oli hidas.

Hymyilen toiselle pienesti. "Sinäkin olet" sanon ja kiedon käteni nuoremman ympärille, kun tuo tuli jälleen luokseni.

Naurahdan Kyuhyunille pienesti. Huokaisen hiljaa ja astelen kännykkäni kanssa keskemmälle taloa. Näpyttelen Donghaelle vastaukseksi, että tulisimme suurinpiirtein puolentunnin kuluttua. Vien kännykkäni yöpöydälleni katsahtaen sänkyä nenääni nyrpistäen. Pitikin sotkea sänkykin.

Saan leivokset tehtyä ja laitan ne tarjottimelle ja jääkaappiin. Vilkaisen Eunhyukia uudelleen ja hymyilen pienesti.
"olet rakas", päädyn sanomaan ja astelen taas toisen kylkeen kiinni.

Huokaisen uudelleen. Toivon vain, että toinen pystyisi olemaan onnellinen kanssani, vaikka emme lapsia voikkaan saada keskenämme. Vilkaisen Donghaeta nopeasti ja sammutan sitten lieden, antaen pannun kuitenkin olla siinä vielä hetken.

Vilkaisen Eunhyukia taas nopeasti ja hymyilen tuolle pienesti, ennen kuin alan tursottaa vaaleanpunaista mössöä niiden päälle. Enhän minä saisi lapsia, omia ainakaan, jos olisin Eunhyukin kanssa. Kumpikaan meistä ei voinut tulla raskaaksi.

"Vai niin.." hymyilen vain ja huokaisen hiljaa. Toisesta varmasti tulisi hyvä isä. Melkein jo osaan kuvitella ne kolme poikaa pyörimään hänen ympärilleen ja sen isin pikku prinsessan leipomaan isänsä kanssa. Käännän katseeni taas pannulle ja sekoittelen lihoja hiljakseen.

Pudistan päätäni.
"Kolme poikaa ja yksi prinsessa", virnistän ja irroittelen kuppikakut kipoistaan jäähtymään pöydälle.

Hymähdän pienesti. "Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa vai ?" jatkan kyselyä ja katselen toisen touhuja nojaten samalla keittiötasoon.

Muikistan huuliani hetken aikaa pienesti.
"Neljä", totean sitten hetken päästä. "Neljä kuulostaa hyvältä...", jatkan nyökytellen, laittaen tekemäni vaaleanpunaisen mössön pussiin ja toisen mössön, keltaisen mössön toiseen pussiin. Tekisin eri värisiä kuppikakkuja.

"Jaa.. No sovitaan sitten niin. Montako lasta meinasit?" kysyn ja virnistän pienesti takaisin.

Mulkaisen Eunhyukia ja meinasin potkaista tuota.
"Sinä saat olla pullantuoksuinen äiti... Minä olen se isä, joka puuhaa lapsien kanssa kaikkea kivaa", tokaisen pienesti virnistäen.

"Mh, vai niin. Sinusta ei siis tulekkaan pullantuoksuista äitiä, harmi" totean ja katson nuorempaa suu hieman mutrussa. Sörkin sitten taas pannulla olevaa ruokaa hieman.

Vilkaisen Eunhyukia.
"toivottavasti. Muuten en tee niitä enää ikinä", sanon ja menen sekoittamaan niiden päälle tulevaa mössöä.

Väistän hieman, että toinen saisi kakut uunista pois. "Ihan hyviä ne varmasti ovat" sanon hymyillen. Ei ne ehkä kauneimpia olleet, mutta varmasti maistui ihan hyvälle.

Päästän lopulta irti toisesta ja menen ottamaan kuppikakut uunista. Laitan patalaput käsiini ja avaan uunin, ottaen kakut ulos. Mutristan pienesti huuliani.
"niistä tuli rumia", sanon ja lasken ne pöydälle. Miten onnistuin? "pitää laittaa paljon sitä päällysjuttua..", mutisen sammuttaen uunin.

"Niin" nyökkään vain. Hymähdän, kun toinen niitä syö jo. Otan leikkuulaudan pöydältä ja kaadan siitä kasvikset pannulle, ennenkuin Donghae söisi ne loputkin.